Aina ja kaikessa, siis kohdillaan
A rk(k)i alkoi taas. Päivään sisältyy muutamia yksinäisiä tunteja uinailla, kunhan on saanut perusasetelman paikoilleen kotiväen kiiruhdettua omille teilleen: ruokakuppi siirretään suojaan ja peitetään laskostetuilla liinoilla siististi ja somasti. Viemärien ritilät poistetaan ja sijoitetaan sopiviin kohteisiin. Sitten voi ryhtyä paikkailemaan aikaisen aamuherätyksen jättämiä aukkoja päivittäisessä lepokiintiössä. Hiukan hailakkaahan tämä toistuva arki yhdessä puuhaillun loman ja kesäisten kokemusten jälkeen auttamatta on.
Muutamissa asioissa voi kokea olemassaoloa valaisevaa onnistumista tavallisena lomanjälkeisenä harmaana päivänäkin. Sisko-kullat ovat arvioineet meikäläisen elämänpiirinsä parhaaksi aamuherättäjäksi. Kilpailijat kirkkaasti ylittävinä valtteina ovat kuulemma aina uskollinen ilo, väsymätön virkeys ja lämpöä huokuva hellyys. Nämä ilmenevät reippaana käyntinä suoraan kohti kierteisin, hännän heilutuksilla rytmitetyin tanssiaskelin, kirsulla kutitteluna, suukkoina, kirkkaassa, avoimessa ja ehdoitta rakastavassa katseessa. Maman kanssa on mukava mennä herättelemään ihmissiskot, sen tunnustan itsekin. Pieluksilta kumpuava unen tuoksu, siskojen pehmeät posket ja iloiset ilmeet käsissä ja kasvoilla, miten likeistä ja liikuttavaa.
Kesän ja loman aikana tehtävärepertuaarini oli laaja. Kuten aiemmin kirjoitin, isona aion ryhtyä maatalon koiraksi. Kutsumus alalle on jo nyt vahva. Onneksi saan tuntumaa toimeen loma-aikoina Savon mailla Paratiisissa.
Yleinen valvonta on tietenkin ydintoimintoja. Toimialueella tapahtuvat liikkeet on tutkittava ja raportoitava. Olen törmännyt kerrassaan pirulliseen pehmoleluun: sillä on terävä turkki, se ärisee, murisee ja hytkyy, joskaan ei ole koolla pilattu. Saavat hihnoista tempoa meitsin kohtauspaikoilta. Sieppaa kerta kaikkiaan tyly ja piikikäs viestintä.
Kesäaikaan uimavalvonta vie huomattavan osan käytettävissä olevista resursseista. Laiturin nokalla kun törröttää, sihti on paras veden varassa olevien tilanteisiin. Siinä on tosin oltava melko tarkkana, ettei tule vastustamatonta tarvetta hypätä uimarin perään. Muutaman kerran olen seurannut vauhdikasta vetehistä aalloille. Vaan eipä mitään, kiipeän tikkaita takaisin valvontapaikalle. Jonkun kerran on ollut ihan pakko lähteä rannan kautta uimasillaan tarkistamaan vedenvarainen tilanne.
Kertaalleen jouduin kesällä ajamaan rantaa saalismielessä kytänneen sorsan matkoihinsa. Tosiasiassa ehdottelin sille mielileikkiäni hippaa. Lähdin vaihteeksi kokeilemaan siis uiden. Oltiin siinä paremmin tasavertaisia verrattuna tavanomaiseen meikä teputtaa mikä tassuista irtoaa–lintu lepattaa siivillään –tyyliin. Mama tosin sai slaagin nähtyään meidät aavalla. Alkoi huutaa ja mekastaa, että minun olisi pitänyt kesken parhaan takaa-ajon palata kotio. Kun en palannut, pienempi siskokin hihkumaan. Kohta tuli Papakin rantaan samaa virttä veisaamaan. Ei se minua olisi haitannut, ei sen puoleen. Mutta sorsa säikkyi, lehahti siivilleen, ja niin sitä oltiin yksin keskellä järven selkää. No, kuono kohti ääntä ja käpälät heilumaan. Mamaa mokoma meno hengästytti, ei minua. Myöhemmin rytmiinsä takaisin tokeennuttuaan Mama tosin kertoi kuulleensa Papalta sellaisestakin punaturkkiparivaljakosta, joka kyllästyttyään mökkisaaressa lomailuun kaikkine vapauksineenkin molskauttaa sellaiset parinsadan metrin uimareissut suuntaansa kissojen ajoon noin virkistykseksi ja huvittelumielessä.
Meikäläisen kesähuveihin kuuluu avustajan toimi grillauspisteessä. Papan apuna olen taakse jäävänä kesäkautena tiristellyt aterian poikineen. Tuon tehtävän miellyttävyyksiin kuuluvat vettä kielelle heruttavan herkulliset tuoksut ja omat osingot, jotka tulevat jakeluun vallasväen aterioinnin päälle. Elämä on kohdillaan, kun saa olla mukana kaikessa.
Kaikella on aikansa ja vuodella vaiheensa. Syksy saa ja minä synttärikemut. Pari nakkia koristanee maksalaatikkokakkua. Jokin lahjakin saattaa tulla. Pehmolelut ovat ihkuja; siskojen nallukoita kaihoan. Taannoin haaveilin harja-liippa-setistä. Nerokas, kaikki unelmani täyttävä yhdistelmä! Harjat ovat oikein vikkeliä pehmoja, liipat järsittävistä jännittävimpiä. Niitä on mennyt muutamia, joten enin hupi niistä on jo haipunut. Tulee mitä on tullakseen, niin lahjaksi kuin muutenkin. En ole sitä tyyppiä, joka väsää toivelistoja. Parasta on tämä ja tässä. Tästä lähtien.
Aina ja kaikessa, siis kohdillaan on julkaistu Irski-lehdessä (3/2007).
© Ilona Tanskanen |  |
Aina ja kaikessa
